Vuonna 1982 Minna ei ollut enää aivan suosituimpien nimien joukossa, mutta kyllä heitä silti aivan riittävästi oli, ainakin jos Minna Laukkavirralta kysyy.

– Kaimoja oli kyllä vähän joka puolella, hän nauraa.

Minna nousi todella nopeasti äärimmäisen suosituksi 1960-luvulla. Sen jälkeen suosio laski tasaisesti, mutta hitaasti. Vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen nimi on ollut erittäin harvinainen.

Suosituimmillaan 1960-luvulla Minnan sai vuosittain kutsumanimekseen pari tuhatta lasta. 1982 määrä oli ”enää” vajaa 600 lasta. Vaikka pudotus oli merkittävä, Minna oli kymmenen suosituimman tuntumassa vielä 1980-luvun alussakin.

Laukkavirran kohdalla tilannetta ei helpottanut, että hänen tyttönimensä oli Suomen yleisin, eli Virtanen.

– Olen aikanaan saanut muun muassa pankista väärän Minna Virtasen pankkikortin ja muuta vastaavaa. Kun naimisiinmenon myötä tuli mahdollisuus vaihtaa sukunimeä, ei se ollut vaikea päätös. Aika kauhea nimi olisi pitänyt vaihtoehtona olla, ettei Virtanen olisi kelvannut, hän toteaa.

Nimensä yleisyydestä ja monista kaimoista johtuen, Laukkavirralle on keksitty eri yhteyksissä lukuisia lempinimiä.

– Minulla on ollut vaikka ja mitä lempinimiä, mutta mikään ei ole ollut kovin pitkäikäinen. Minna on ehkä kuitenkin sen verran lyhyt nimi, ettei se oikein helposti lyhene. Kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän väkisin keksittyjä ja vähintään samanpituisia kuin Minna.

Kaimojen runsaudesta huolimatta Laukkavirta on aina pitänyt nimestään.

– Se on vähän tylsä ja tavallinen, mutta toisaalta helppo, hyvä ja tavallinen.

Nimipäiväänsä hänellä on melko tavanomainen suhde.

– Nimipäivä saattaisi itseni puolesta mennä ohi huomaamatta, mutta kyllä äidiltä sitten jossain vaiheessa tulee onnitteluviesti. Itse en koskaan muista nimipäivääni viettänyt erityisesti, ellei sitten ole ollut jotain muuta juhlanaihetta, joka on osunut päällekkäin nimipäiväni kanssa.

Minnan nimipäivä on 26. toukokuuta.

Ilkka Lappi