Tuore Turun yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että verenohennuslääkkeiden käytöstä on vain marginaalista terveyshyötyä henkilölle, jolla on tahdistimen tai muun laitteen havaitsema oireeton eteisvärinä. Tulokset kyseenalaistavat rutiinihoidon hyötyjä ja korostavat yksilöllisten hoitopäätösten merkitystä.

Tutkimuksessa selvitettiin, kannattaako aivoinfarktia ehkäistä verenohennuslääkkeen avulla niillä potilailla, joilla on sydämen tahdistimen tai muun laitteen havaitsema oireeton eteisvärinä.

– Tällaisissa tapauksissa rytmihäiriö ei aiheuta oireita eikä sitä ole havaittu tavanomaisessa sydänfilmissä, mutta se voi lisätä aivohalvauksen riskiä, kertoo dosentti Konsta Teppo Turun yliopistosta.

Aiemmat kliiniset tutkimukset ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia hoidon hyödyistä. Tämän vuoksi tutkijat halusivat mallintaa hoitopäätöksen vaikutuksia pitkällä aikavälillä.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että verenohennuslääkitys vähensi aivohalvauksia 22 prosentilla, mutta lisäsi vakavia verenvuotoja 37 prosentilla potilaista.

– Keskimäärin lääkitys toi potilaalle noin yhden laatupainotetun viikon lisää elinaikaa kymmenen vuoden aikana, Teppo kertoo.

Kun tutkijat ottivat huomioon epävarmuudet hoidon vaikutuksista, oli vain 66 prosentin todennäköisyys, että lääkitys olisi hyödyllisempi kuin sen puuttuminen.

Tutkimus pohjautui tutkijoiden rakentamaan Markov-malliin, jolla simuloitiin kymmenen vuoden ajalta 20 000 potilaan elämänkulkua kahdessa ryhmässä: toinen sai verenohennuslääkityksen ja toinen ei.

– Mallissa huomioimme aivohalvausten ja verenvuotojen määrän ja vakavuuden sekä niiden vaikutukset potilaiden elämänlaatuun ja kuolleisuuteen, Teppo kertoo tiedotteessa.

Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, jossa arvioitiin hoitopäätöksen kokonaisvaikutuksia laitteella todetussa oireettomassa eteisvärinässä.

– Tutkimuksemme osoittaa, että vaikka lääkitys vähentää aivohalvauksia, sen kokonaisvaikutus on hyvin pieni – ja mahdollisesti merkityksetön useimmille potilaille, Teppo summaa.

Tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa tukevat varovaista lähestymistapaa oireettoman eteisvärinän hoitoon ja vahvistavat nykyisiä eurooppalaisia suosituksia, joissa rutiininomaista verenohennuslääkitystä ei suositella näille potilaille.

– Vaikka tuloksemme yleisesti puoltavat pidättyväisyyttä hoidon suhteen, voi silti olla potilasryhmiä, jotka hyötyvät lääkityksestä merkittävästi ja joille hoito on perusteltua. On myös tärkeää huomioida, että suurin osa eteisvärinäpotilaista tarvitsee verenohennuslääkitystä, ja nykyinen tutkimus koskee vain tahdistinlaitteilla todettua sattumalöydöstä, Teppo toteaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)