Kuntien rooli on muuttunut merkittävästi. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät hyvinvointialueiden hoidettavaksi. TE-palvelut eli työpaikkoihin ja elinkeinoihin liittyvät asiat tulivat vuoden alusta kuntien kontolle. Kunnat, ja kaupungit, vastaavat erityisesti sivistyksestä, elinvoimasta ja aluekehittämisestä.

Kuntatalouden taivaalle on maalattu synkkiä pilviä mutta kunnat ovat pärjänneet melko hyvin koronakriisistä huolimatta. Tai sen takia. Valtio maksoi kunnille isoja koronatukia. Sote-uudistukseen valmistautuvista kunnista monet myivät sote-kiinteistöjään. Verohännät eli jälkikäteen maksettavat verotulojen tasaukset ovat myös olleet merkittäviä.

Se aika on nyt ohi. Palataan arkeen, joka on ankea. Monen kunnan tilinpäätös painuu alijäämäiseksi. Velkaa otetaan lisää, etenkin investointeja varten. Kuntien työntekijöiden palkat nousevat. Verotulot kehittyvät nihkeästi. Veroja nostetaan ja menoja sopeutetaan.

Kuntien tehtävät ovat muuttuneet mutta valtionosuusjärjestelmä on kymmenen vuoden takaa, ajalta ennen sote-uudistusta ja TE-palvelujen siirtoa. Hallitus on muuttamassa järjestelmää merkittävästi, sillä kunnat eriytyvät ja erilaistuvat. Niiden taloudellinen asema voi olla hyvinkin erilainen. Kuntien talouden ennustettavuutta halutaan lisätä.

Rahoitusta halutaan kohdistaa entistä enemmän kuntien nykyisiin tehtäviin. Verotulojen tasausjärjestelmää aiotaan kehittää, päällekkäisyyksiä purkaa, lasten ja nuorten merkitystä korostaa. Valtionosuus (VOS) säilyy jatkossakin yleiskatteellisena. Kunta saa laskennallisen osuuden valtiolta mutta se saa jatkossakin itse päättää, miten rahat käytetään. Kuntakierroksella Turussa vieraillut kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) vakuutti, ettei valtionosuuksia korvamerkitä. Itsehallinnollisuus säilyy, kunnat ei joudu valtion peukalon alle.

Muutos on kustannusneutraali. Rahapotti ei kasva. Toiset kunnat saavat lisää, toiset menettävät. On voittajia ja häviäjiä.

Lasse Virtanen