Poliisiammattikorkeakoulun vuosiselvitys kertoo, että epäiltyjen viharikosten määrä kasvoi edelleen viime vuonna. Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2024 -selvityksen mukaan poliisi kirjasi viime vuonna yhteensä 1 808 rikosilmoitusta, jotka määriteltiin epäillyiksi viharikoksiksi. Määrä on viharikosselvitysten historian suurin.

Yleisimpiä viharikosepäilyjä olivat kunnianloukkaukset ja pahoinpitelyt.

Selvityksen aineistona käytetään rikosilmoitustietoja, joista analysoidaan ilmoitukseen kirjattu epäily vihamotiivista. Suomen rikoslaissa ei ole rikosnimikkeitä viharikos tai vihapuhe, mutta vihamotiivi on rangaistuksen koventamisperuste. Mikä tahansa teko, jonka lainsäädäntö määrittelee rikokseksi, voi siis olla viharikos. Ratkaisevaa on teon motiivi, jonka viime kädessä ratkaisee tuomioistuin.

Polamkin selvityksessä epäillyiksi viharikoksiksi määritellään ilmoitukset, joista ilmenee jokin vihamotiivi. Viharikosepäilyjen määrä kasvoi kaikissa selvityksen motiiviryhmissä lukuun ottamatta uskontoon tai vakaumukseen liittyviä rikoksia. Yleisin motiivi oli uhrin etninen tai kansallinen tausta.

Etnisen tai kansallisen taustan lisäksi myös muihin vihamotiiveihin liittyviä rikosilmoituksia raportoitiin merkittäviä määriä.

– Vammaisuuteen kohdistuneita viharikosepäilyjä oli jälleen kolmannes edellisvuotta enemmän. Myös seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvät kirjaukset kasvavat. Viharikollisuus on siis monimuotoinen ilmiö, joka koskettaa monia eri väestöryhmiä, Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Jenita Rauta sanoo tiedotteessa.

– Kehitys on huolestuttavaa. Esimerkiksi vammaisiin kohdistuvan viharikollisuuden lisääntyminen heijastelee nähdäkseni laajempaa yhteiskunnallista polarisaatiota, jossa haavoittuvassa asemassa olevat joutuvat rikosten kohteiksi. Viharikosepäilyissä tekijä on usein uhrin tuttu, mikä korostaa tarvetta vahvistaa turvallisuutta kodin ja lähipiirin lisäksi myös kouluissa, työpaikoilla ja muissa arjen yhteisöissä.

– Toisaalta viharikokset myös tunnistetaan aiempaa paremmin ja niistä ilmoitetaan aktiivisemmin viranomaisille, mikä lisää ilmiön näkyvyyttä, Rauta sanoo.

Viharikollisuuden seuranta tarjoaa viranomaisille kattavaa tietoa rikosten määristä, luonteesta ja kohderyhmistä. Tietoa tarvitaan yhteiskunnan turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden kehittämisessä.

– Tiedon tuottaminen viharikoksista voi myös toimia käynnistäjänä laajemmille yhteiskunnallisille keskusteluille, jotka mahdollistavat ennakkoluuloisten ja syrjivien asenteiden sekä rakenteiden muuttamisen, Rauta toteaa.

Poliisiammattikorkeakoulun viharikollisuutta koskevassa selvityksessä tarkastellaan viharikollisuuden kehitystä ja ilmenemismuotoja Suomessa vuosittain. Epäiltyjen viharikosten määrää on seurattu nykyisessä laajuudessaan Poliisiammattikorkeakoulussa vuodesta 2008 lähtien. Viharikosepäilyt tilastoidaan poliisin valtakunnallisten rikosilmoitustietojen perusteella.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)