TurkulainenSara Hänninen, 20, haluaa tarjota lapsille ja nuorille sellaista roolimallia, jollaista hän olisi kaivannut elämäänsä itse nuorempana.

– Halusin ryhtyä roolimalliksi, joka huomioi pienempiä ja näyttää esimerkkiä siitä, ettei kaikkea tarvitse maksimoida ja suorittaa. Olen kokenut itse paljon haasteita lapsuudessa ja nuoruudessa, sillä olin kova ylisuorittaja ja minulla oli koulupakkomiellettä, kertoo Tarvasjoelta Turkuun muuttanut Hänninen.

Suorittaminen ja paineet muuttuivat yläasteen aikana syömishäiriöksi, jonka kanssa Hänninen on joutunut taistelemaan nuoruutensa aikana.

– Syömishäiriön takia jouduin myös lastensuojelun asiakkaaksi ja sijoitetuksi, koska koronan aikana ei ollut juurikaan psykiatrisia palveluja nuorille tarjolla, hän kertoo, ja toimii parhaillaan kokemusasiantuntijana lastensuojelun parissa.

Hänninen kertoo, että hän on pystynyt kääntämään aikaisemman suorittamisen aiheuttaman tuskan voimavaraksi. Suomen Nuorisoseurat palkitsi Hännisen Lounais-Suomen alueen vuoden nuorten ohjaajana.

Perustelujen mukaan Hännisen tapa kohdata lapset ja nuoret on vertaansa vailla.

– Minulle on todella tärkeää, että myös kerhotoiminnan kautta lapset ja nuoret voivat kokea olevansa riittäviä ja hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat, hän toteaa.

Hänninen kuvailee, että hän on itse kulkenut hieman kivikkoista tietä, ja siihen on sisältynyt paljon kohtaamisia aikuisten ja auktoriteettien kanssa. Hän on pohtinut usein kokemansa kautta, että millainen on nuorten ja aikuisten välinen hyvä kohtaaminen.

– Itse usein jo lapsena kaipasin tulla kohdatuksi, mutta aidot kohtaamiset ovat todella harvinaisia. Mielestäni aikuisten tulisi pysyä samalla tasolla, eikä kohdata nuorta tai lasta auktoriteettiaseman kautta, hän toteaa.

Hännisen mielestä on äärimmäisen tärkeää kuunnella ja olla aidosti kiinnostuneita nuorten elämästä.

– Aloitamme kaikki kerhoryhmät fiiliskierroksella, jossa jokainen saa vuorotellen kertoa kuulumisiaan. Näin kaikki saavat oman tärkeän hetken. Pidän huolen siitä, että kommentoin jokaisen tarinaa, hän sanoo.

Hännisen mukaan fiiliskierroksilla on korostunut monesti nuorten paine suorittamisessa – esimerkiksi koulun arvosanat tai sosiaalisen median luomat paineet.

Hänninen pitää tärkeänä, että kun monesta asiasta on leikattu, niin on hyvä kun hän voi tarjota edullisemman harrastusmahdollisuuden.

– Harrastus on monelle henkireikä, ja siellä saa kavereita. Omien vaikeiden aikojen läpi juuri teatteriharrastus on tuonut minut tähän pisteeseen.

Nuorten ohjaamisen Sara Hänninen aloitti jo 11-vuotiaana. Hän oli kaivannut Tarvasjoen maaseudulla asuessaan kulttuuriharrastuksia ja samanhenkistä porukkaa ympärilleen, joten hän perusti oman nuorisoteatterin alun perin Tarvasjoelle.

– Nyt se ensimmäinen teatteriryhmä toimii Aurassa. Minulla on tällä hetkellä seitsemän vakituista ryhmää Aurassa, Liedossa ja Turussa, ja niissä käy yhteensä noin 80 lasta ja nuorta harrastamassa teatteria tai kepparikerhoa. On ollut kiva, että nyt olen voinut tehdä tätä työnä toiminimellä tai työkorvauksella. Vastuu on kuitenkin työn kaltaista, niin on hienoa, että tästä saa kiitosta ja korvausta.

Marianne Rovio