Merja Marjamäki

Ompelualan yritystoiminta on suhdanneherkkää. Taiteellisten huippuateljeiden ja vaatteiden korjauksiin keskittyvien yritysten välimaastoon mahtuu uutta yritystoimintaa. Turkuun onkin alkanut ilmestyä uusia ompelimoita. Yksi niistä on Hämeenkadulle, Turun hovioikeutta vastapäätä vuosi sitten perustettu Ateljee Ompelimo Antonette.

– Minulla on 20 vuoden kokemus tekstiilialalta ja tunnen sen perinpohjaisesti. Perehtyminen alkoi nuorena tekstiilitehtaan tuotantolinjalla kotikaupungissani Bukarestissa. Kiinnostuin vaatteiden yksityiskohdista ja muodista, rakastan kauniita vaatteita, olin utelias ja halusin oppia koko ajan lisää, kertoo Vierica Duna.

– Kävin Bukarestissa ompelualan kurssin ja työskentelin useissa muotialan yrityksissä ennen Suomeen tuloa. Näiden taitojen turvin avasin liikkeeni.

Ennen kuin ollaan tässä pisteessä, on takana paljon sinnikästä työtä ja suuri unelma, josta Dina kertoo mielellään. Tarina alkaa vuodesta 2016, jolloin hän matkusti Suomeen täällä rakennustöissä olevan miehensä luokse.

– Minulla oli vain kaksi matkalaukkua, poika, koira ja unelma ompelimosta. Muuta minulla ei ollut, ei kielitaitoa, vain halu pärjätä uudessa maassa. Nyt yhdeksän vuoden jälkeen asun omassa talossa ja minulla on oma ateljee, Dina huokaa.

– Aluksi itkin kaksi viikkoa kaiken toivottomuutta. Mieheni lohdutti sanomalla, että edetään hitaasti. Sain töitä Valmetin autotehtaalta Uudestakaupungista. Lähes kolme vuotta heräsin joka aamu kello 3.20 ja matkustin työpaikalle. Säästin joka pennin, koska työ oli ensimmäinen etappi kohti haaveiden toteutumista. Kun Valmetilla alettiin vähentää henkilökuntaa, erosin ja opiskelin Rasekon ja WinNovan kursseilla ammatin ja suomen kieltä.

Laitoshuoltajaksi valmistuneelle Dinalle järjestyi siivoustöitä TYKSissä, mutta haaveena oli koko ajan oma ompelimo.

– Vaikka olin aikanaan oppinut italian kielen kolmessa kuukaudessa, ei suomen kielen taitoni ole paras mahdollinen. Tiedän kyllä, että kielitaito on ensimmäinen ehto ja tämä minulle tehtiin selväksi aikanaan myös työnvälitystoimistossa, kun koetin saada töitä ompelijana, Dina kertoo.

Vuonna 2025 oli Dinan miehenkin mielestä aika ”perustaa pieni bisnes” ja hän päätti lopulta uskaltautua ompelimoyrittäjäksi.

– Periaatteenani on ostaa kankaat, vetoketjut ja langat Suomesta. Ajattelen jo niin kuin suomalaiset: tue kotimaista. Arvostan korjausompelua, joka on ekologinen valinta, Dina korostaa liikkeensä toimintaperiaatetta.

Liike sai nimensä perheen automatkalla Euroopassa, jossa Pariisin kauniit rakennukset toivat mieleen kotikaupunki Bukarestin ja Versailles’n palatsin loistosta jäi mieleen nimi Maria Antoinette.

– Elämä on nyt asettunut uomiinsa, olemme juurtuneet Suomeen, tämä on kotimme, Dina toteaa tyytyväisenä.