Matkailun kasvu lisää saaristossa painetta järjestää toimivia käymäläpalveluja. Suomen ympäristökeskuksen tuoreessa raportissa arvioidaan Saaristomeren käymäläjätteiden ravinnemääriä ja esitetään ratkaisuja niiden nykyistä tehokkaampaan käsittelyyn. Tuloksia voidaan soveltaa myös muilla saaristo- ja rannikkoalueilla.

Raportti jäsentää ratkaisut kahteen päämalliin. Alhaisen käyttöasteen kohteissa käymäläjäte voidaan usein käsitellä paikallisesti, mutta korkean käyttöasteen kohteissa se kannattaa kuljettaa muualle käsiteltäväksi ja hyödynnettäväksi, jotta ravinteet saadaan kiertoon.

Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Suvi Lehtorannan mukaan alhaisen käyttöasteen kohteisiin soveltuu usein kompostoiva käymälä ja jätteen jälkikompostointi.

– Jos saarella ei ole turvallista käyttökohdetta käsitellylle jätteelle, lopputuotteet olisi kuitenkin parempi kuljettaa muualle hyödynnettäväksi.

Korkean käyttöasteen kohteissa käymäläpalvelut pitäisi alusta alkaen suunnitella niin, että jäte voidaan kerätä ja kuljettaa pois käsittelyyn esimerkiksi biokaasulaitokselle, Lehtoranta jatkaa.

– Jätteen poiskuljettaminen edellyttää, että käymäläratkaisut ja logistiikka sopivat yhteen.

Lehtorannan mukaan ravinteet saadaan kiertoon parhaiten silloin, kun käymäläpalvelut suunnitellaan kokonaisuutena.

– Kun käymälät, jätteen keräys, kuljetus ja käsittely suunnitellaan yhteistyössä eri toimijoiden kesken, ravinteet saadaan kiertoon ja samalla voidaan vähentää saariston ympäristökuormitusta.

Raportti keskittyy Saaristomeren julkisiin kuivakäymälöihin. Julkisissa kuivakäymälöissä muodostuu vain noin kaksi prosenttia alueella muodostuvista jätevesiperäisistä ravinteista, mutta paikallisesti niiden merkitys voi olla suuri.

Yli puolet julkisten kuivakäymälöiden fosforista muodostuu ulkosaaristossa ja noin kolmannes välisaaristossa. Koska ulkosaariston karu ja kallioinen luonto tarjoaa vain harvoin soveltuvia paikkoja käymäläjätteen hyödyntämiselle, tulee uusia ratkaisuja kehittää saaristoluonnon suojelemiseksi.

Raportissa tunnistettiin myös lainsäädäntöön liittyviä haasteita. Julkisten käymälöiden käymäläjätteen käsittelyä ja hyödyntämistä koskeva sääntely koetaan kunnissa vaikeasti tulkittavaksi.

– Monissa kunnissa halutaan edistää ravinteiden kierrätystä, mutta lain tulkintaan ja käytännönohjeistukseen tarvittaisiin tukea, Lehtoranta sanoo.

Raportissa nousi esiin myös tarve selkeyttää vastuunjakoa saariston käymäläpalveluissa. Toimivien ratkaisujen kehittäminen edellyttää tiiviimpää yhteistyötä kuntien, alueellisten jätehuoltoyhtiöiden ja saariston toimijoiden välillä.

Raportissa nostetaan esiin myös käyttäjämaksut yhtenä keinona kattaa saariston käymäläpalvelujen kustannuksia.

Saaristomeri on yksi Itämeren rehevöityneimmistä alueista, ja sen herkkä saaristoluonto on erityisen altis ravinnekuormitukselle. Ravinteiden kierrätyksen tehostaminen on keskeinen keino vähentää vesistökuormitusta ja parantaa meren tilaa. Kierrätysravinteiden hyödyntäminen vähentää myös omalta osaltaan riippuvuutta mineraalilannoitteista ja tukee ruokajärjestelmän huoltovarmuutta.

Raportin tulokset perustuvat Suomen ympäristökeskuksen Saaristoravinne-hankkeeseen, jossa yhdessä kuntien, viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa etsittiin ratkaisuja Saaristomeren jätevesihuollolle. Hankkeen toteutukseen osallistuivat Piokkio Oy sekä Luonnonvarakeskus. Hanketta ovat rahoittaneet ympäristöministeriön Ahti-ohjelma, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Lounais-Suomen Jätehuolto Oy sekä Paraisten kaupunki.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)