Maailmanlaajuinen ruokaturva ei riipu pelkästään siitä, kuinka paljon ruokaa tuotetaan, vaan myös siitä, kuinka hyvin liikenneverkosto mahdollistaa ruoan kuljettamisen kysynnän ja tarjonnan välillä. Tuore tutkimus osoittaa, että kuljetusverkostoilla ja taloudellisella eriarvoisuudella on keskeinen merkitys ruoan saavutettavuudelle eri puolilla maailmaa.

Oulun yliopiston johtama tutkimusryhmä kehitti yhdessä Aalto-yliopiston ja Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tutkijoiden kanssa uuden paikkatietopohjaisen saavutettavuusanalyysin. Menetelmän avulla tutkijat yhdistivät maailmanlaajuisia aineistoja ruoantuotannosta, kysynnästä, liikenneinfrastruktuurista ja kuljetuskustannuksista arvioidakseen, kuinka tehokkaasti kuljetusjärjestelmät yhdistävät ruoan kysynnän ja tarjonnan erilaisissa skenaarioissa.

Analyysi perustuu maailmanlaajuisesti merkittävien viljelykasvien, kuten ohran, vehnän, rukiin, maissin, riisin, hirssin, durran, kassavan ja palkokasvien kysyntään ja tarjontaan. Nämä kasvit muodostavat noin puolet maailman ravintokaloreista.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kolmea skenaariota. Ensimmäisessä testattiin ruoan kysynnän ja tarjonnan tasapainoa tilanteessa, jossa oletettiin, että kuljetuskustannukset olisivat kaikkialla maailmassa samat. Toisessa huomioitiin maiden väliset taloudelliset erot sekä kuljetuskustannuksissa että kotitalouksien mahdollisuuksissa hankkia ruokaa. Kolmannessa tarkasteltiin, miten satomenetykset ja liikenneinfrastruktuuriin kohdistuvat vauriot vaikuttavat ruoan jakautumiseen maailmanlaajuisesti.

Analyysin mukaan nykyinen liikenneverkko ei pysty täysin tasapainottamaan maailmanlaajuista ruoan kysyntää ja tarjontaa edes tilanteessa, jossa taloudellisia eroja ei huomioida. Vaikka saavutettavuusongelmia esiintyy monilla alueilla, ne korostuvat erityisesti Aasiassa ja Afrikassa.

Taloudellinen eriarvoisuus syvensi tätä epätasapainoa edelleen ja oli tutkituista skenaarioista merkittävin ruoan saavutettavuuteen vaikuttava tekijä. Kun maiden tulotasoerot ja ruokaan käytettävissä olevat resurssit huomioitiin, sekä ruoan ylijäämä että tyydyttymätön kysyntä kasvoivat samanaikaisesti.

– Yksi tutkimuksen kiinnostavimmista havainnoista oli, että taloudellisen eriarvoisuuden huomioiminen kasvatti samanaikaisesti sekä ruoan ylijäämää että tyydyttymätöntä kysyntää. Ruokaa voi siis olla tarjolla, mutta se ei välttämättä ole saavutettavissa siellä, missä sitä tarvitaan, sanoo tutkija Terhi Ala-Hulkko Oulun yliopistosta tiedotteessa.

Suurin osa tästä tyydyttymättömästä kysynnästä keskittyi Aasiaan, erityisesti Etelä-, Kaakkois- ja Itä-Aasiaan.

Afrikassa tulokset puolestaan osoittavat, että suuri osa kotimaisesta ruoantuotannosta olisi teoriassa saavutettavissa tilanteessa, jossa kuljetuskustannukset olisivat kaikkialla samanlaiset. Kun alueen korkeammat kuljetuskustannukset otettiin huomioon, merkittävästi suurempi osa ruoasta jäi toimittamatta. Tämä viittaa siihen, että kuljetuskustannukset voivat itsessään muodostaa merkittävän esteen ruoan saavutettavuudelle.

Oulun yliopiston tutkimusjohtaja Ossi Kotavaara korostaa, että Suomenkin ruokaturva on tiiviisti kytköksissä globaaliin ruokajärjestelmään.

– Vaikka Suomi kuuluu vahvan infrastruktuurin ja korkean tulotason maihin, meidänkin ruokajärjestelmämme on sidoksissa kansainvälisiin kuljetusverkostoihin. Siksi globaalit häiriöt voivat heijastua myös Suomeen esimerkiksi kuljetuskustannusten, saatavuuden tai hintojen kautta. Tutkimuksessa kehitetty skenaariotyökalu mahdollistaa esimerkiksi satomenetysten, liikenneinfrastruktuurin vaurioiden, keskeisten kuljetusreittien pullonkaulojen sekä tullien ja muiden kaupan esteiden vaikutusten arvioinnin ruoan kysynnän ja tarjonnan tasapainoon globaalilta alueelliselle tasolle, Kotavaara sanoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)