Suomen metsät ovat varsinainen aarreaitta marjastajille. Valtaosa luonnonmarjoista jää kuitenkin vuosittain keräämättä, ja satoisimpien paikkojen löytäminen on vaikeaa. Tutkimuksessamme luodaan satotietoja eri aineistoihin yhdistelemällä marjakarttoja, joiden avulla löytyvät parhaat apajat.

Usean organisaation yhteisessä Ferox-tutkimushankkeessa hyödynnetään autonomisia drooneja, kansallista laserkeilausaineistoa, paikkatietoaineistoja sekä kuvapohjaisia konenäkömenetelmiä tiedon keräämiseen marjasadoista. Kerätyn datan pohjalta laaditaan tekoälymalleja, joiden avulla arvioidaan parhaat marjapaikat.

Droonien lisäksi mustikkasatoja on tutkittu keräämällä puhelimen kameralla kuvia ja laskemalla marjojen määrä niistä automaattisesti. Apuna on laskentaa varten kehitetty syväoppiva sovellus, joka tunnistaa valokuvista varvussa kasvavat marjat. Kuvien keräämisessä tutkijoita ovat auttaneet paikalliset suunnistusseurat.

Koealoilta kerättyyn dataan yhdistetään eri aineistoista saatavaa tietoa marjojen kasvuympäristöstä, kuten metsä- ja maaperätyypistä sekä valo-olosuhteista. Näiden pohjalta voidaan laatia hyvin tarkat mallit parhaista mustikkapaikoista ja niiden satoisuudesta. Hankkeen lyhyen keston vuoksi se ei huomioi vuosittaisia satovaihteluja.

Tänä kesänä kenttätöitä on tehty erityisesti Nuuksion alueella, aiemmin kartoitusta on tehty Ilomantsissa. Aineistojen perusteella mustikkapaikat on luokiteltu neljään kategoriaan, joista kaikista satoisimpia on arviolta vain noin 0,7 prosenttia Suomen marjapaikoista.

– Keskitymme erityisesti näiden kaikista parhaiden, satoisimpien paikkojen löytämiseen. Niillä on suuri arvo marjastajille, eikä niitä ole kovin helppo löytää itse, ellei ole syvällisempää harrastuneisuutta mustikoiden keräämiseen, kertoo professori Juha Hyyppä Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta tiedotteessa.

– Toistaiseksi olemme tutkineet mustikan kasvupaikkoja, mutta tulemme kartoittamaan myös puolukka- ja lakkasatoja eri puolilla Suomea. Erityisesti harvakseltaan kasvavien ja toisaalta arvokkaiden lakkojen löytämisessä tarkka tieto marjojen sijainnista voisi säästää merkittävästi marjastajan aikaa ja rahaa, Hyyppä jatkaa.

Myös autonomisia, puiden latvojen alla itsenäisesti lentäviä drooneja voidaan käyttää selvittämään, mitkä potentiaalisesti hyvistä marjapaikoista ovat todellisuudessa hyviä. Niiden teknologia on kehitysvaiheessa, mutta tulevaisuudessa tällaisia voisivat hyödyntää esimerkiksi marjayrittäjät.

Luonnonmarjoilla on sekä kansanterveydellistä että taloudellista arvoa. Marjastaminen on hyvää ulkoilua ja luonnonmarjat ovat terveellistä ravintoa. Kaikkien ulottuvilla ei kuitenkaan ole sitä hyväksi tiedettyä marjamaastoa mökin naapurissa, vaan marjaan pitää lähteä kauemmas. Tällöin luotettavat marjakartat voivat innostaa marjastamaan ja auttaa hyvien paikkojen löytämisessä.

– Marjasatokarttasovelluksista voivat hyötyä paitsi suomalaiset myös ulkomaalaiset poimijat. On monille toimijoille eduksi, että luonnonmarjojen esiintyvyydestä on saatavilla helppokäyttöistä ja luotettavaa tietoa, kommentoi asiantuntija Marjut Turtiainen hankkeessa mukana olevasta Arktiset Aromit ry:stä.

Tänä kesänä Suomessa on julkaistu muitakin sovelluksia, jotka auttavat mustikkapaikkojen löytämisessä. Tutkimuksen tavoitteet ovat kuitenkin yksittäistä sovellusta laajemmat.

– Tutkimme aluksi, kuinka tarkkoja karttoja voidaan tehdä pienemmällä alueella näillä uusilla tekniikoilla. Tämän jälkeen testaamme, miten voimme kustannustehokkaasti yleistää ne laajemmalle ilman, että karttojen tarkkuus pahemmin kärsii. Tulevaisuudessa vastaavia tekniikoita voidaan soveltaa muuhunkin kuin marjastukseen, Hyyppä kertoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)