Pohjavesien pinnat ovat tavanomaista matalammalla useilla alueilla Lappia lukuun ottamatta. Tilannetta ovat pahentaneet poikkeuksellisen vähäluminen talvi, pitkät pakkasjaksot, aikainen kevät sekä erityisesti Itä-Suomessa pitkään jatkunut kuivuustilanne. Ennusteen mukaan Itä-Suomen suuret järvet pysyvät tänäkin vuonna matalalla. Kevään ja kesän kuivuus voi vaikuttaa talousveden riittävyyteen, maatalouden satoihin, maastopaloihin, vesiliikenteeseen, vesistöjen virkistyskäyttöön ja energiantuotantoon. Kevään sademäärät vaikuttavat lopullisen kuivuustilanteen kehittymiseen.

Itä- ja Keski-Suomessa sekä länsirannikolla pohjaveden pinnat ovat edelleen tavanomaista alempana, ja paikoitellen on havaittu ajankohdalle poikkeuksellisen matalia pohjaveden tasoja. Tämä koskee erityisesti Etelä- ja Pohjois-Savoa, Etelä- ja Pohjois-Karjalaa, Keski-Suomea sekä Pirkanmaata.

– Loppujen lopuksi sateet määrittävät kevään kuivuustilanteen, mutta lähtötilanne herättää huolta. Kesän osalta kuivuudesta ja pohjavesien niukkuudesta on vielä hieman aikaista sanoa, mutta todennäköisesti Itä-Suomen suuret järvet ovat tänäkin vuonna alhaalla, toteaa Tulvakeskuksen päällikkö Lauri Ahopelto Suomen ympäristökeskuksesta tiedotteessa.

Lumipeite jäi talvella ohueksi koko maassa Lappia lukuun ottamatta. Vähälumisuus ja kovat pakkaset heikentävät pohjaveden täyttymistä. Pohjaveden vajaus on paikoin ollut 40–115 senttiä verrattuna keskiarvoihin. Alueelliset vaihtelut ovat melko suuria. Pienissä pohjavesiesiintymissä pinnat ovat nousseet lumien aikaisen sulamisen myötä, mutta ne myös reagoivat kuivuuteen nopeammin.

Kevään sulamisvesien niukka määrä kasvattaa kuivuusriskiä myös alkukesän aikana. Alhaiset pohjavedet, vähäluminen talvi sekä aikainen kevät tekevät tilanteesta tavallista haastavamman, minkä vuoksi pohjavesivarastojen ja järvien täyttyminen vaatisi tavallista suurempia sademääriä. Itä-Suomessa kuivuustilanne on ollut käynnissä jo toista vuotta, eikä vähäluminen talvi tuo tähän helpotusta

Ilmatieteen laitoksen kuukausiennusteen mukaan suuressa osassa maata on hieman tavanomaista kuivempaa. Mikäli sää jatkuu tavanomaista keväisempänä ja kuivempana, se voi edelleen vähentää maankosteutta ja pohjavesien muodostumista etenkin eteläisessä ja keskisessä Suomessa.

Suurten luonnontilaisten järvien vedenkorkeudet jäävät kesällä suurella todennäköisyydellä tavallista alemmas Itä-Suomesta Pirkanmaalle ulottuvalla alueella, mikäli loppukeväästä ja alkukesästä ei tule tavallista runsaampia sateita.

Pielisen ja Saimaan vedenkorkeudet jäävät suurella todennäköisyydellä yhtä alas tai jopa alemmas kuin viime kesänä. Myös Keiteleen, Päijänteen, Tarjanteen ja Längelmäveden vedenkorkeudet jäävät selvästi tavallista alemmas, mikäli keväällä ja alkukesällä ei tule runsaita sateita. Kuivuustilanteen takia Saimaalla on jo aloitettu poikkeusjuoksutukset, jotta vedenkorkeus ei laskisi kesällä niin sanotun normaalivyöhykkeen alapuolelle.

Säännösteltyjen järvien vedenkorkeuksia ei tänä talvena pääsääntöisesti lasketa yhtä alas kuin tyypillisesti sulamisvesien varastoimiseksi. Tavoitteena on nostaa vedenpinta kesäksi virkistyskäytön kannalta suotuisalle tasolle. Vähäinen lumimäärä ja aikainen kevät voivat aiheuttaa kuitenkin haasteita kesän tavoitekorkeuksien saavuttamisessa.

Vähäinen lumipeite on sulanut tänä vuonna jopa yli kuukautta tavallista aiemmin Lappia lukuun ottamatta. Jos kevätsateet jäävät niukoiksi, kuivuus voi lisätä maastopaloriskiä ja kastelun tarvetta monilla viljelyalueilla.

Toinen viljelyyn liittyvä riski muodostuu talvella muodostuneesta syvästä roudasta, kovista pakkasista ja suojaavan lumipeitteen puuttumisesta. Ne ovat voineet johtaa syysviljojen vahingoittumiseen, mikä saattaa johtaa satotappioihin.

Tuhansista järvistämme huolimatta kuivuus aiheuttaa vahinkoja myös täällä Pohjolassa. Viimeisin vakava kuivuuskausi Suomessa oli 2018. Se aiheutti mittavia vahinkoja maataloudelle.

Ilmastonmuutos on jo muuttanut hydrologista kiertoa Suomessa. Talvista on tullut vähälumisempia ja kevään sulamisvesien määrä on pienentynyt. Kuivuuteen liittyviä riskejä tulee hallita kokonaisvaltaisesti, mikä edellyttää entistä tarkempaa seurantaa, ennakointia ja varautumista koko yhteiskunnalta.

Suomen ympäristökeskuksen tekemä tutkimus, seuranta ja ennusteet tukevat kuivuusriskien tunnistamista ja pienentämistä. Työ on tärkeä osa laajempaa kokonaisuutta, jonka tavoitteena on vahvistaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä ja turvata kestävä vesivarojen käyttö myös tulevaisuudessa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)