Jääpeitteen laajuuden perusteella talvi oli keskimääräinen, mutta varhainen alku, Suomenlahden runsas jäätilanne ja maaliskuun kovat tuulet tekivät kaudesta paikoin haastavan.

Kulunut jäänmurtokausi alkoi poikkeuksellisen aikaisin, kun polaarialueelta tuli kylmää ilmaa Itämeren alueelle, ja Zeus of Finland lähti 20. marraskuuta ensimmäisenä murtajana Perämerelle varmistamaan liikennettä.

Viimeisinä murtajina Perämereltä palasivat Otso Helsinkiin ja Zeus of Finland Turkuun 6. toukokuuta. Jäänmurtokauden pituudeksi tuli näin 168 vuorokautta. Suomenlahdellakin tehtiin menneellä kaudella jäänmurtoa ahkerasti. Suomenlahdella on Perämereen verrattuna paljon liikennettä ja menneenä talvena myös melko kattava jääpeite.

Ensimmäiset avustusrajoitukset Perämerelle tulivat voimaan 24. marraskuuta. Yhteensä avustusrajoitukset olivat voimassa 162 vuorokautta. Noin kuukauden ajan (14.2.–15.3.) kaikkiin Suomen talvisatamiin, Ahvenanmaata ja Hankoa myöten, oli voimassa avustusrajoitus vähintään I 2000 dwt, mikä on harvinaista. Jääluokan I alukseen kohdistuu suuremmat vaatimukset koneteholle ja rungon lujuudelle kuin jääluokalle II, joka useimmiten riittää jääluokaksi liikennöinnille Suomen eteläisiin satamiin.

Jäätalven laajin jäällinen ala saavutettiin 20. helmikuuta, jäätä oli tuolloin 181 000 neliökilometrin kokoisella alueella. Jääpeitteen laajuuden perustella talvi luokitellaan keskimääräiseksi. Jääpeitteen laajuus ei toki mittarina kerro sitä, miten hankalat olosuhteet ovat olleet kauppamerenkululle.

Usein leudon talven kovat tuulet aiheuttavat suurempia haasteita kuin laajan jääpeitteen talvet, joiden aikana esiintyy pitkiä pakkasjaksoja. Näin oli myös kuluneena talvena. Jään kehitys oli alkutalvesta aina maaliskuun puoleen väliin saakka hidasta mutta tasaista, pitkään jatkuneiden tuulettomien pakkasjaksojen ansiosta kaikilla merialueilla. Liikenteen ja jäänmurron kannalta tilanne oli siksi pitkään stabiili.

Maaliskuun puolivälin jälkeiset leudot jaksot toivat mukanaan etelän ja lounaan väliset ja pitkään kestäneet kovat tuulet, jolloin jääpeitteen pinta-ala Perämerellä lähes puolittui muutamassa vuorokaudessa. Jääkentässä vallitsi usean viikon ajan kova puristus, ja jokainen kauppa-alus oli avustettava satamiin yksi kerrallaan. Jäänmurtoavustukset jouduttiin keskeyttämään useampaan otteeseen turvallisuussyistä.

Samaan aikaan Saaristomerellä, Selkämerellä ja eteläisellä Perämerellä tilanne helpottui ja näille alueille aiemmin siirtynyttä kapasiteettia voitiin siirtää taas pohjoisemmaksi.

– Kulunut talvi oli poikkeuksellinen varhaisen alun ja Suomenlahden laajan jääpeitteen vuoksi. Edellisen kerran Suomenlahdella jäätä oli näin paljon jäänmurtokaudella 2017–18, sanoo merenkulun asiantuntija Tuomas Taivi Väylävirastosta tiedotteessa.

Jäänmurtokalustoa piti sijoittaa Perämeren lisäksi tänä talvena myös Suomenlahdelle, Saaristomerelle ja Selkämerelle. Pitkien ja tuulettomien pakkasjaksojen takia on voitu avustaa aluksia saattueissa, mikä on tehostanut jäänmurtokaluston käyttöä.

Merialueilla oli kauden aikana jäänmurtotehtävissä kaikki kymmenen Väyläviraston kanssa sopimussuhteessa olevaa Alfons Håkansin ja Arctian omistamaa alusta.

Uusien sopimusten ansiosta Väylävirasto on voinut käyttää jäänmurtajakalustoa kustannustehokkaasti ja tarveperusteisesti.

– Aloitimme lähettämällä ensimmäisenä murtajana liikkeelle pienimmän aluksen, joka oli myös viimeinen palaava murtaja. Suuria murtajia operoitiin siellä missä niitä tarvittiin. Yhteistyö Ruotsin kanssa parantaa myös kustannustehokkuutta etenkin Merenkurkussa ja Perämerellä, kun jäänmurtajakalustoa voidaan käyttää ja kustannuksia jakaa maiden välillä, sanoo yksikönpäällikkö Helena Orädd.

Alustavan laskelman mukaan merialueella avustettiin aluksia kauden aikana yhteensä 1 583 kertaa (näistä hinauksia oli 80). Operointipäiviä murtajille kertyi tällä kaudella kaikkiaan 868.

Aluskäyntejä avustusrajoitusten alaisiin satamiin oli yhteensä noin 8 300. Kaikkiaan murtajat liikkuivat kauden aikana noin 66 500 merimailia, joka on noin 123 000 kilometriä eli lähes kolme kertaa maapallon ympäri.

Avustusrajoitukset olivat voimassa merialueilla 24.11.2025–4.5.2026. Alustava luku alusten keskimääräiselle odotusajalle oli 3,7 tuntia. Ilman odotusta avustusrajoitusten alaisiin satamiin pääsi lähes 96 prosenttia aluksista.

Avustusrajoituksilla määritetään, millä aluksilla on oikeus jäänmurtoavustukseen Suomen satamiin. Avustusrajoitus on sidoksissa aluksen jääluokkaan, konetehoon ja kokoon, ja se asetetaan vallitseviin jääolosuhteisiin perustuen.

Väylävirasto vastaa talvimerenkulun avustamisen viranomais- ja tilaajatehtävistä sekä valtakunnallisesta koordinoinnista, kehittämisestä ja ohjauksesta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)