Toukokuun 18. päivä vuonna 2026 on merkkipäivä suomalaisessa ja turkulaisessa äänilevyhistoriassa. Tuolloin tulee kuluneeksi 90 vuotta ensimmäisen täysin suomalaisen levymerkin Soinnun ensimmäisestä äänityksestä. Reino Armion laulamaa kappaletta oli lähdetty tekemään Tukholmaan, sillä Soinnulla ei ollut omaa studiota.

– Eikä Soinnulla koko historiansa aikana ollut omaa studiota, kuten monilla muilla levymerkeillä vähitellen alkoi olla. Soinnun levyjä äänitettiin muun muassa Tukholmassa ja Latviassa, mutta myös Turussa, muun muassa Turun VPK:n peilisalissa, kertoo Tapio Niemi.

Niemi on, raumalaisuudestaan huolimatta, perehtynyt Soinnun historiaan jo vuosikymmenien ajan. Tänä keväänä häneltä ilmestyi levymerkin historian paketoiva Sointu vanhenee hitaasti -kirja. Sointu on jälleen ajankohtainen, sillä levymerkin perustamisen tasavuosien lisäksi Soinnun konkurssista tulee kuluneeksi 70 vuotta.

Se, että Niemen kirja ilmestyy juuri nyt on enemmän sattumaa kuin laskelmointia.

– Tein Radio Porissa 1980-luvun puolivälistä lähtien toistakymmentä vuotta ohjelmaa, jossa soitin vanhaa tanssimusiikkia. Silloin aloin tutkia Sointua enemmänkin ja innostuin siitä. Silloin tein kirjaa aika pitkällekin, mutta ajattelin, että kyllä joku turkulainen Soinnun historiaan tarttui. Aikaa kului, mutta kukaan ei näyttänyt kirjaa tekevän. Niinpä minä sitten itse viimeistelin sen, Niemi kertoo.

Yksi syy, miksi Niemi Soinnusta innostui, oli levymerkin merkitys suomalaisessa äänilevytuotannossa. Sotavuosien jälkeen se oli ainoa yhtiö, joka pystyi jatkamaan levyjen tekemistä keskeytyksettä.

Huippuvuosiensa aikana myös monet lukuisat sen ajan supertähdet Olavi Virrasta ja Kipparikvartetista alkaen levyttivät Soinnulle.

Soinnulle ensilevytettiin muun muassa sellaiset ikivihreät kuin Elämää juoksuhaudoissa, Mustasukkaisuutta, Metsäkukkia ja Katariina ja Munkkiniemen kreivi -elokuvan myötä ikivihreäksi kohonnut Romanssi.

– Sointu ei suinkaan ollut vain pieni paikallinen nyrkkipaja, jollaiseksi se on joskus myöhemmin koitettu historiankirjoituksessa kehystää, vaan aikansa merkittävä suomalainen äänilevyjen tekijä, Niemi tiivistää.

Kirjassaan Niemi käy läpi lähes koko Soinnun historian. Yksi kysymys jää kuitenkin vaille lopullista vastausta. Vuonna 1956 Soinnun toiminta loppui nimittäin varsin nopeasti.

– Se on oikeastaan se yksi yksityiskohta, jonka tarkat syyt ovat selvittämättä. Levymerkkiä pyörittivät Lyyli ja Fredrik Seegerin pariskunta. Vuonna 1956 heille tuli avioero ja lisäksi sinä vuonna oli yleislakko. Vielä sinä keväänä oli lehdessä lehti-ilmoitus, jolla haettiin työntekijää. Levyjä oli siis tarkoitus tehdä, mutta niitä ei koskaan tehty. Oma tulkintani on se, että käteinen raha vaan hyvin yllättäen loppui.

Ilkka Lappi