Vielä joitakin vuosia sitten kevään ja kesän puutarhahankintoihin kuului puutarhatonttu tai useitakin. Niitä mainostettiin, niistä kirjoitettiin, niitä kuvattiin. Minne ne katosivat? Oliko kyseessä vain ohimenevä muoti-ilmiö? Ja jos olikin, olisi kiinnostava tietää, mistä puutarhatontut yhtäkkiä ilmestyivät puutarhoihimme.

Puutarhatontuilla on pitkä historia alkaen ruhtinassukujen linnojen pihoilta 1500–1600- luvuilta. Niiden sarjatuotanto alkoi Saksassa 1800–1900 -lukujen vaihteessa ja niin tontut päätyivät myös tavallisen kansan keskuuteen keskieurooppalaisiin puutarhoihin. Savihahmoja muokattiin muistuttamaan kaivostyöntekijöitä ja maahisia, joita ainakin tarujen mukaan on olemassa.

Lumikki ja seitsemän kääpiötä on tuttu satu, ja siinä kääpiöt vaeltavat työhönsä kaivokseen. Satu pohjautuu keskieurooppalaiseen uskomukseen vuorten uumenissa metalleja etsivistä ja irti kilkuttavista maahisista. Maahisten uskottiin vartioivan muiden toimiensa ohella myös puutarhoja.

Puutarhatontut ovat ystävällisen näköisiä parrakkaita hahmoja, jotka miellyttävät etenkin saksalaisia niin paljon, että niitä on laskettu olevan sikäläisissä puutarhoissa ainakin 25 miljoonaa. Puutarhatontut ovat aina olleet suosittuja myös Ranskassa ja Englannissa. Ranskassa niihin on liittynyt vapauttamisilmiö, eli salaperäinen Puutarhatonttujen vapautusarmeija kaappaa tonttuja öisin puutarhasta ja vie ne metsään, pois puutarhatöistä, villiin vapauteen.

Tontun tilalle puutarhaan jätetään viesti vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta. Tonttujen vapautusarmeijan toiminta on alkanut 1980-luvulla Australiassa ja saanut otollisen maaperän Ranskasta. Suomessakin on asiaa viritelty: vuonna 2009 autioituneesta talosta Kauhajoelta löydettiin 71 orpona kyyhöttävää puutarhatonttua.

Todellisen puutarhatonttujen ystävän kesän retkikohde voisi olla Urajärven kartanomuseo Asikkalassa, jossa kartanon puutarhatontut asuvat puutarhan Tonttulassa. Kartanon omistajasuku on tuonut tontut Saksasta 1910-luvulta ja alkuperäisten haurastuttua niistä on tehty jäljennökset.

Tonttuasiaa ovat hoitaneet Urajärven kartanon ystävät ry ja Urajärven kyläyhdistys yhdessä Kansallismuseon kanssa.

Merja Marjamäki