Tieliikenteessä tapahtui vuosina 2017–21 283 päihtyneen moottoriajoneuvon kuljettajan aiheuttamaa onnettomuutta, joissa menehtyi 308 henkeä. Päihtyneiden kuljettajien lisäksi menehtyneiden joukossa oli 20 toisessa ajoneuvossa ollutta sivullista, kuusi polkupyöräilijää ja kolme jalankulkijaa sekä 43 päihtyneen kyydissä matkustanutta. Huumeissa ajaneiden kuljettajien aiheuttamat kuolemaan johtaneet yhteenajot ovat lisääntyneet viimeisen neljän vuoden aikana.

Päihdyttäviä aineita ovat alkoholi, huumeet ja ajokykyyn vaikuttavat lääkkeet. Tiedot onnettomuuksista ja niiden taustatekijöistä perustuvat liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkintoihin.

Kaikista vuosina 2017–21 tapahtuneista 758:sta kuolemaan johtaneesta moottoriajoneuvo-onnettomuudesta eli onnettomuuksista, joissa menehtyneet olivat moottoriajoneuvossa, päihtyneet kuljettajat aiheuttivat 275 eli noin kolmanneksen. Kuljettajien käyttämistä päihteistä alkoholi oli edelleen yleisin, mutta joka kolmas kuljettaja oli sekakäyttäjä, eli useamman kuin yhden päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena.

Päihtyneen moottoriajoneuvon kuljettajan aiheuttamien onnettomuuksien lisäksi vuosina 2017–21 tutkittiin 12 päihtyneen polkupyöräilijän ja 13 päihtyneen jalankulkijan aiheuttamaa kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Näissä onnettomuuksissa pyörällä tai jalan liikkuneet olivat tyypillisesti voimakkaasti päihtyneitä. Jalankulkijat menehtyivät törmäyksessä moottoriajoneuvon kanssa, esimerkiksi ylittäessään ajorataa muualta kuin suojatien kohdalta. Päihtyneet pyöräilijät menehtyivät yhteenajojen lisäksi myös kaatumalla, suistumalla tieltä tai törmäämällä esteeseen.

Päihtyneiden kuljettajien aiheuttamista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista yli puolet (63 %) oli yksittäisonnettomuuksia, joissa ei ollut mukana muita osapuolia. Yhteenajoja oli reilu kolmannes (37 %). Huumeissa ajaneiden kuljettajien aiheuttamista onnettomuuksista yhteenajoja oli 39 prosenttia.

− Yhteenajojen osuus huumeonnettomuuksissa on kasvanut aivan viime vuosina. Kun vuonna 2018 onnettomuuksia tapahtui kaksi vuodessa, vuonna 2021 niitä tapahtui jo kolmetoista, päihderaportin laatinut OTIn liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty kertoo.

Päihtyneenä onnettomuuden aiheuttaneille kuljettajille oli tyypillistä yleinen riskinotto. Heistä harvempi kuin joka kolmas (28 %) käytti turvavyötä onnettomuushetkellä. Ylinopeutta heistä ajoi suurin osa (68 %), ja lähes puolet (47 %) ajoi kovaa ylinopeutta, ylittäen nopeusrajoituksen vähintään 30 km/h.

Joka neljäs onnettomuuden aiheuttanut päihtynyt kuljettaja ajoi vailla ajo-oikeutta. Osalla ajo-oikeus oli rauennut tai ei riittänyt kyseiseen ajoneuvoon. Kuudellatoista kuljettajalla ei ollut koskaan ollutkaan ajokorttia. Kuljettajista 72 prosentilla oli taustalla liikennerikkomuksia tai -rikoksia. Yli kolmannes (38 %) kuljettajista oli jäänyt kiinni rattijuopumuksesta viimeisen viiden vuoden aikana ennen onnettomuuden tapahtumista.

− Päihtyneiden kuljettajien taustoista löydetään usein päihderiippuvuutta, liikennerikkomuksia ja rattijuopumuksia. Tällaiset kuljettajat pitäisi saada kopattua yhteiskunnan tukiverkkoihin ennen kuin on liian myöhäistä. Tärkeintä myös yksilön kannalta olisi tietysti pystyä ennaltaehkäisemään päihdeongelmien syntymistä, Räty huomauttaa.

OTI-päihderaportissa tehdyn tarkastelun mukaan yli puolella (65 %) päihdeonnettomuuden vuosina 2017–21 aiheuttaneista kuljettajista oli viitteitä päihderiippuvuudesta. Päihderiippuvuuteen viittaavia tekijöitä tarkastelussa ovat esimerkiksi se, että kuljettajalla on ollut onnettomuushetkellä veressä alkoholia 2,5 promillea tai enemmän, hän on käyttänyt useampaa kuin yhtä eri päihdettä tai liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan lääkärijäsen on todennut päihderiippuvuuden.

− Päihderiippuvuuteen tulisi suhtautua kuin mihin tahansa ajoterveyttä heikentävään sairauteen. Lääkärien ja poliisin yhteistyön syventäminen ajoterveysvalvonnassa on tärkeää, OTIn liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari painottaa.

Kaikista vuosina 2017–21 tapahtuneista moottoriajoneuvon kuljettajan aiheuttamista onnettomuuksista 13 prosentissa kuljettaja on käyttänyt ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä.

– Lääkeaineiden vaikutusta ajokykyyn on monessa tapauksessa vaikea arvioida ja lääkeainehavaintojen kirjaamiseen sekä tilastoimiseen liittyy useita haasteita. Sen vuoksi lääkkeitä käsiteltiin OTI-päihderaportissakin vain lyhyesti. Ajokykyyn vaikuttavista lääkkeistä tarvittaisiin laajempaa tieteellistä tutkimusta onnettomuustutkinnan tueksi, Räty peräänkuuluttaa.

Tutkijalautakunnat ehdottavat niin laajemmin yhteiskuntaa kuin yksilöäkin koskevia toimenpiteitä. Päihdeongelmia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ovat päihderiippuvuuden tunnistaminen terveydenhuollossa, päihderiippuvuuden käsitteleminen ajoterveyttä heikentävänä sairautena, lääkärien ja poliisin yhteistyön syventäminen ajoterveysvalvonnassa ja päihderiippuvaisten kuntoutus.

Onnettomuuden syntymistä ehkäiseviä toimenpiteitä ovat alkolukko rattijuopumuksesta toistuvasti kiinnijääneille kuljettajille, liikennevalvonta, rattijuopon seurueen vastuu – ajoneuvon avaimet pois päihtyneeltä, ajoneuvokannan uudistaminen: parempi turvatekniikka ja valistus päihtyneenä pyöräilemisen vaaroista.

Autoihin pitäisi saada tekniikkaa, jolla ajoneuvon nopeus hidastuu, jos turvavyö ei ole käytössä. Ajosuuntien erottelu keskikaiteilla estäisi vastakkaisiin ajosuuntiin ajavien yhteenajot. Pyöräilyonnettomuuksissa tutkijalautakunnat olivat esittäneet paikallisia liikenneympäristöön liittyviä parannusehdotuksia, esimerkiksi reiteillä olevien puomien näkyvyyden parantamista.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)