Aitauksen lehmät kääntävät katseensa vierailijaan ja muutama niistä ammuu pian niin, että koko pihanraitti kaikuu. Majvik Gård sijaitsee Paraisten Kopparössä ja siitä ovat vastuussa maanviljelijät Kitty Abrahamsson ja Krister Henriksson, joille luonnonlaidunlihan tuotanto on ympäristönhoitoa.

– Maisemat pidetään auki laiduntamalla. Kaikki meidän eläimet ovat kesällä luonnonlaitumella ja hyvin vähän kulttuurimaisemalaitumella, kertoo Abrahamsson.

Henrikssonin mukaan navetassakin naudat ovat eräällä tavalla ulkona vaikka niillä on katto pään päällä ja tuulensuoja.

Konkreettinen ero Henrikssonin mukaan naudan luonnonlaidunlihassa ja kulttuuripeltolihassa on lihan laatu. Asiakkaat ovat myös hänen mukaansa ne jotka antavat liha-asiassa oman tuomionsa.

Heidän lampaansa, jotka ovat ahvenanmaalaista rotua, ja sen lihan maku on miedompaa kuin suomenlampaan.

– Luonnonlaitumella naudat syövät yleensä eri ruohoa kuin ne, jotka laiduntavat pelloilla. Nehän syövät kaikki luonnon kasvit, kukat ja niittykasvit ja lihaan tulee näin erilainen maku. Nautamme ovat risteytyksiä: Herefordia, Charolais´ta ja Limousinia. Yritämme siten löytää parhaat puolet jokaisesta rodusta, tähdentää Abrahamsson.

– Meidän omatekemässämme rehussa on puhdasta itse tuotettua viljaa. Mukana tulee sitten vähän kalkkia ja mineraaleja mitä ne tarvitsevat, kertaa Henriksson.

Molemmat kertovat eläinten arjen olevan melko vapaata. Aamuisin lehmät ruokitaan, minkä jälkeen ne voivat tehdä mitä haluavat. Ruokaa on jatkuvasti saatavilla, eikä niillä ole varsinaisia ruoka-aikoja. Säilörehua on tarjolla ympäri vuorokauden.

Puhuttaessa naudan rotusekoitusten ominaisuuksista ovat jotkut rodut parempia lypsämään, toiset ovat lihakkaampia ja toisilla lihan laatu on erilainen. Näistä yhdessä yritetään Abrahamssonin mukaan saada hyvä kokonaisuus.

– On ihmisiä jotka haluavat rasvaista lihaa ja toiset rasvatonta ja Majvikissa noudatetaan kultaista keskitietä, mikä sitten miellyttäisi kaikkia, he toteavat kuin yhdestä suusta.

– Asiakkaistamme 90 prosenttia on kanta-asiakkaita. Yksi asiakas tilasi rintakehän alaosan, joka oli niin suurena kuin mahdollinen. Yleensä teurastamolla rintakehän alaosa leikataan pienemmäksi, mutta kyseessä oli todella iso sonni, ja asiakas halusi siitä mahdollisimman suuren palan, kertaa Henriksson.

Naudanlihassa Abrahamssonin mukaan ikä näkyy rasvan värissä, toisin sanoen, mitä vanhemmaksi nauta tulee, sitä keltaisemmaksi liha tulee.

– Lihan mureudessa voi olla hieman eroa kun puhutaan vanhemmasta naudasta suhteessa nuorempaan. Jotkut asiakkaat suosivat vanhaa lehmää, koska rasva on nimenomaan keltaista. Parasta lihaa, mitä itse olen syönyt, oli hätäteurastettu noin 16-vuotias lehmä, jossa oli oikein kunnon keltaista rasvaa, muistelee Abrahamsson.

Kurt Hedborg