Katsoimme tänä syksynä perheen kera Nelosen kotimaisen draamasarjan Räjähdyspiste. Sarjan keskiössä on Suomen rikoshistoriaan jäänyt vuoden 1986 Mikkelin panttivankidraama ja sen taustat. Vahvojen roolisuoritusten lisäksi sarjassa ihastutti taitavasti rakennettu aikalaiskuvaus ja aito kasariestetiikka. Tuntui kuin olisi hypännyt aikakoneella takaisin lapsuutensa kahdeksankymmentäluvulle. Puvustus ja lavastus olivat viimeisen päälle rakennettua, aina poliisien sinivalkoisia Saabeja myöden.

Nyt tulee se kuuluisa mutta. Jo ensimmäisessä jaksossa huomio kiinnittyi päähenkilön, pankkiryöstäjä Jorma Takalan kiroiluun. Aikakone viskasi voimalla takaisin 2020-luvulle. Näyttelijä Johannes Holopaisen riipaisevan koskettavasti näyttelemä Takala ja pari muutakin roolihenkilöä pudottelevat v-sanaa lähes kuin nykynuoriso konsanaan. Uskallan useammankin aikalaismuistelijan tuella väittää, että v-tyylin viljely yleistyi puhekielessä megalomaanisiin mittakaavoihinsa vasta 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Vielä vuonna 1986 voimasanojen kirjo oli huomattavasti moninaisempi, ei pelkkää veetä. Yhtenä trendisanana aikakaudelta muistuu mieleen huomattavasti harmittomammalta kalskahtava hitto.

Lähiössä kasvaneena karumpi kielenkäyttö ei jäänyt vieraaksi. Luokkahuoneissa nuoret raggarit antoivat palaa koko sanavarastonsa verran. Naisten sukuelimetkin sanavarastoon mahtuivat, mutta ei sentään ihan jokaisen pilkun, pisteen, verbin tai adjektiivin korvikkeena. Useammin 90-luvulla kuultiin vielä perinteisiä ärräpäitä.

Kielitieteilijätkin tämän vahvistavat. Suomen kielessä sanan ”vittu” historia on pitkä ja se on löydetty teksteistä jo 1700-luvulla. V-sanaa on käytetty alatyylisenä voimasananakin jo vuosisatoja.

Sanan nousu Suomen suosituimmaksi kirosanaksi on tapahtunut vasta viime vuosikymmeninä. On jopa väitetty, että koska nykypuheessa sanaa käytetään joka käänteessä, sen voimakin olisi laimentunut tavalliseksi täytesanaksi. Mutta ei se nyt ihan sama ole kuin ”tota”.

Täydellisen ajankuvan luominen tv-sarjoihin on pilkun tarkkaa touhua. Katsojista löytyy aina veemäisiä sanoihin ja yksityiskohtiin takertujia. Tosin eihän kukaan meistä ollut Mikkelin torilla elokuussa 1986 tai tuntenut Takalaa. Hänhän saattoi hyvinkin olla edellä aikaansa.

Hannele Sivonen